Ummessaolokauden ruokintatason vaikutus lypsylehmien käyttäytymiseen ja hyvinvointiin

Abstrakti

Ummessa olevien lehmien energian saantia voidaan terveydellisistä syistä joutua rajoittamaan, jolloin rehun syöntiaika ja mahdollisuus syöntikäyttäytymisen toteuttamiseen pienenee. Vähentynyt syöntiaika voi heikentää nautojen hyvinvointia ja lisätä esimerkiksi kielenpyöritystä tai rakenteiden manipulointia. Ravitsemustila saattaa myös vaikuttaa hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin (HPA-akselin) toimintaan.
Tutkimuksessa selvitettiin, miten poikimista edeltävä vapaa tai rajoitettu ruokinta vaikuttaa lehmien käyttäytymiseen sekä glukokortikoidien erittymiseen. Kokeessa oli mukana 16 vähintään toista kertaa poikivaa ay-lehmää. Lehmien käyttäytymistä videoitiin yhden vuorokauden ajan 23 päivää ja 10 päivää ennen odotettua poikimista sekä 14 päivää poikimisen jälkeen. Lehmiltä kerättiin sontanäytteitä kolme kertaa päivässä 24 ja 11 päivää ennen poikimista sekä 12 päivää poikimisen jälkeen. Sontanäytteistä määritettiin kortisolin aineenvaihduntatuotteiden pitoisuudet. Vapaasti ruokitut lehmät (V) saivat viikoilla 6 – 4 ennen poikimista säilörehua 150 % (keskiarvo 144 MJ ME/pv) ja rajoitetusti (R) ruokitut 100 % (keskiarvo 95 MJ ME/pv) energiantarpeestaan. Kolme viikkoa ennen odotettua poikimista (tunnutusruokinnan alkaessa) vapaasti ruokitun ryhmän energian saantia alettiin rajoittaa siten, että laskennallinen energian saanti aleni vertailuryhmän tasolle ennustettuun poikimapäivään mennessä. Tunnutusruokintaan sisältyi molemmilla ryhmillä väkirehua 30 % rehuannoksen energiasisällöstä. Poikimisen jälkeen molemmilla ryhmillä oli samanlainen ruokinta siten, että väkirehumäärä nostettiin 11 kg/pv:ssä viimeiseen videointiin (14 päivää poikimisen jälkeen) mennessä. Säilörehua annettiin vapaasti.
Runsas säilörehuruokinta lisäsi lehmien säilörehun syömiseen käyttämää aikaa 23 päivää ennen odotettua poikimista (216 vs. 152 min/pv, p<0,05) ja syöntikertojen määrää (18,4 vs. 12,0 krt/pv, p<0,01), mutta ei vaikuttanut märehtimisaikaan (min/pv) tai märehtimisjaksojen määrään (krt/pv). Ummessaolokauden ruokintatasolla ei ollut vaikutusta lehmien syönti- ja märehtimiskäyttäytymiseen 14 päivää poikimisen jälkeen. Ummessaolokauden ruokintataso ei vaikuttanut makuu- ja seisomisaikoihin 23 päivää ennen odotettua poikimista. Poikimisen jälkeen V-ryhmän lehmien makuuaika oli suuntaa-antavasti pidempi (691 vs. 607 min/pv, p<0,10) ja seisomisaika lyhyempi (749 vs. 832 min/pv, p<0,10) kuin R-ryhmän lehmien.
V-ryhmän lehmillä havaittiin suuntaa antavasti enemmän hoitokäyttäytymiskertoja (nuoleminen tms.) 23 päivää ennen odotettua poikimista (150 vs. 112 krt/pv, p<0,10). Hoitokäyttäytymisjaksot olivat pidempiä R-ryhmän lehmillä (0,34 vs. 0,22 min/krt, p<0,05). Ruokintataso ei vaikuttanut rakenteiden manipulointiin aikaan 23 päivää ennen odotettua poikimista. V-ryhmän lehmillä havaittiin suuntaa antavasti enemmän rakenteiden manipulointia poikimisen jälkeen (11,3 vs. 7,8 min/pv, p<0,10). Kielenpyöritystä havaittiin vain muutamilla lehmillä ja niilläkin yksittäisiä, lyhyitä jaksoja. Ummessaolokauden ruokintataso ei vaikuttanut kortisolin aineenvaihduntatuotteiden pitoisuuksiin sontanäytteissä.