Arvo-ongelma suomalaisessa aikuiskasvatuksessa

Abstrakti

Ihmisen koko persoonallisuuteen ulottuvan sivistystyön juuret ulottuvat sisällissodan tapahtumien osoittamiin arvomuutosten tarpeisiin. Perustaksi tuli humaanisuus ja keskeiseksi päämääräksi itseään vapaasti ja omasta halustaan kehittävä ihminen. Aikuiskasvatuksen arvokeskustelu kiteytyi sittemmin 1970-luvulla valmistuneissa aikuiskoulutuskomitean mietinnöissä. Ensimmäisen osamietinnön lähtökohta on yksilöllinen, ja perusarvona kehittyvä kokonaispersoonallisuus. Toisessa osamietinnössä lähdetään yhteiskunnallisista arvoista ja etsitään niille yksilökohtaiset vastineet. Keskeiseksi aikuiskoulutuspolitiikan tavoitteeksi asetetaan sivistyksellinen tasa-arvo. Keskeisenä arvona se johtaa kuitenkin ristiriitoihin demokratian muiden perusarvojen, kuten vapausperiaatteen kanssa. Vapaalle sivistystyölle onkin esitetty aika ajoin vastakulttuurin edistäjän tehtävää. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan syntynyt sellaisia uusia perusarvoja, joilla ns. perinteiset aikuiskasvatuksen arvot voitaisiin tai tulisi korvata.