Opettajaeksperttiyden kehittyminen

tutkimustuloksia ja näkökulmia

  • Eero Ropo Tampereen yliopisto
DOI: https://doi.org/10.33336/aik.96748
Avainsanat: opettajat [http://www.yso.fi/onto/yso/p1117], opetustaito [http://www.yso.fi/onto/yso/p11284], asiantuntijuus [http://www.yso.fi/onto/yso/p15085],

Abstrakti

Eksperttiyden olemusta koskeva tutkimus alkoi 1960-luvulla. Sen jälkeen eksperttiyttä on tarkasteltu monilla ammattialoilla. Opettajien eksperttiystutkimuksen käynnistäjä on Pittsburgin yliopistossa työskentelevä Gaea Leinhardt, joka on jaotellut eksperttiyden viiteen asteeseen. Artikkelissa käsitellään eksperttiyden kehittymisen peruspiirteitä yhdeksän väittämän pohjalta. Artikkelin mukaan eksperttiyden tutkimus on tähän asti tarkastellut eroja kokeneiden ja aloittelevien välillä. Kuitenkin prosessit, jotka ovat johtaneet erojen syntymiseen, ovat pääosin tuntemattomia.

Kirjoittajan esittely

Eero Ropo, Tampereen yliopisto
tutkija, Kasvatustieteen laitos, Tampereen yliopisto
Numero
Vol 11 Nro 3 (1991): Aikuiskasvatus 3/91: Jatkuva koulutus
Osasto
Artikkelit
Julkaistu
syys 15, 1991
Viittaaminen
Ropo, E. (1991). Opettajaeksperttiyden kehittyminen: tutkimustuloksia ja näkökulmia. Aikuiskasvatus, 11(3), 153–163. https://doi.org/10.33336/aik.96748