Häpeä ja stigma mielisairaaloiden potilaiden ja heidän omaistensa muistoissa

Abstrakti

Mielenterveysongelmiin liittyy korostunut häpeän tunne. Erityisesti mielisairaalaan joutuminen on monelle häpeällinen kokemus, josta on vaikeaa puhua. Tässä artikkelissa tarkastelen mielisairaalaan liittyvää häpeää psykiatristen sairaaloiden potilaiden ja heidän omaistensa kirjoittamien muistojen valossa. Artikkeli pohjautuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ry:n Muistoja ja kokemuksia mielisairaaloista –muistoaineistoon, joka on kerätty 90 eri kirjoittajalta vuosina 2014-15. Muistoista vanhin sijoittuu 1930 –luvulle ja tuoreimmat 2010 –luvulle. Pohdin, miten häpeää kuvataan muistoissa, millaisiin tilanteisiin se liittyy ja miten se rakentuu keruukutsun pohjalta muodostuneessa muistoaineistossa. Muistokeruumateriaalin erityisyys on otettu huomioon aineiston analyysissa liittämällä tekstiin runsaasti aineisto-otteita, joiden kautta lukija saa kokonaisnäkemyksen aineiston luonteesta sekä voi seurata analyysia ja sen johtopäätöksiä. Potilaiden häpeän tunteissa korostuu stigma, joka on rakentunut osaksi omaa identiteettiä. Häpeä kytkeytyy hoitojärjestelmän valtarakenteisiin ja käytettyihin pakkokeinoihin, kuten eristykseen joutumiseen tai vastentahtoiseen psyykenlääkitykseen. Traumaattisia kokemuksia on aineistossa usein kuvattu metaforisen kielen kautta. Koko aineistoa, mutta erityisesti potilaiden omaisten muistoja, sävyttää ajatus häpeän ylisukupolvisuudesta ja taakkasiirtymistä. Vaikka asenteet mielenterveysongelmia kohtaan ovat muuttuneet, on häpeä yhä toipumista hankaloittava seikka. Sen vastavoimana voi kuitenkin nähdä toivon, jonka ylläpitämisessä ja herättämisessä potilaan läheiset ja hoitotyöntekijät ovat keskeisessä roolissa.